Ever, luku 1

"Ei! Te ette voi pakottaa minua!" Eerika Brown, tuo kolmetoista ikävuoden kohdalla oleva ruskea hiuksinen tyttö sanoo vakavissaan,  kuulessaan
vanhempiensa varanneen hänelle ratsastustunnin läheiseltä ratsastuskoululta.

"Sinun pitää päästä Luminan kuolemasta yli!" Eerikan äiti sanoo hitaasti, tarkkaillen samalla tyttärensä reaktiota.

Eerikasta hevoset olivat ihania ja hellyytäviä eläimiä, tytöllä ei ollut mitään hevosia vastaan. Mutta Eerika ei vain halunnut ratsastaa. Eerika oli omistanut tuollaisen hellyyttävän eläimen vuosi taaksepäin. Hevonen oli ollut kimo, nimeltään Lumina. Luminan kanssa Eerika oli kisannut kenttäratsastuksessa. Mutta se loukkaantui Eerikan ratsastusvirheen takia niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan.. Tämän jälkeen Eerikaa ei oltu nähty tallilla tai ratsailla.

Eerika ei pystynyt kuuntelemaan vanhempiensa puheita Luminasta enää vaan tyttö lähti kävelemään kohti huonettansa. Tämä puheen aihe oli käyty läpi jo kun Lumina kuoli. Eerika sai kuulla vielä viikkojenkin päästä, kuinka se ei ollut hänen syytänsä, ja kuinka Eerikan pitäisi lopettaa itsensä syyttäminen, hän ei jaksaisi käydä sitä uudestaan.


Päivät kuluivat Eerikan mielestä liian nopeasti, joka päivä Eerika vain mietti miten välttää päivä päivältä lähestyvä ratsastustunti.
Tytön päähän tuli mahdottomia, jopa hulluja ideoita. Mutta kaikki tuntuivat edellistä huonommilta, karata hän ei voisi, hän ei tekisi sitä vanhemmilleen.. Eikä hän voinut jäädä kotiinkaan, koska äiti oli sanonut vievänsä Eerikan ratsastustunnillensa, jääminen kotiin olisi siis mahdotonta.

Aamulla Eerika heräsi puhelimensa herätyskellon. Älypuhelimen näytöllä vilkkui herätyksen nimi: 'Herää painajaiseesi.' Eerika mietti hetken mitä nuo sanat tarkoittavat, kunnes hän muisti että tänään olisi päivä, mitä hän oli kammoksunut jo jonkin aikaa. Eerika nousee vastahakoisesti ylös sängystänsä, ja vaihtaa ratsastusvaatteet päällensä. Vaalean vaatekaapin vieressä oli kokovartalo peili, mistä Eerika katsoi itseään, Ruskeat hiukset jotka olivat siistillä nurtturalla, mustat housut ja musta paita. Tyttö katsoi itseään hyväksyvästi ja suuntasi alakertaan. Eerikan äiti olikin jo alakerrassa. "Syö nopeaa, että emme myöhästy!" Tytön äiti sanoo, ja lähtee kävelemään johonkin suuntaan. Eerika tarttuu pöydällä olevaan punaiseen omenaan ja alkaa syömään sitä. Syötyään Eerika etsii äitinsä. Eerika löytääkin parin minuutin etsinnän jälkeen äitinsä tietokoneelta. "Valmis" Tyttö sanoo hitaasti ja lähtee kohti ulko - ovea laittaen kenkänsä jalkaan.
// Mielipiteitä?xD

Kuka olen?

Moikka! Olen tälläinen tyttö Suomesta, ja päätin nyt tehdä tälläisen tarinablogin.
Tänne kirjoittelen siis tarinoita, eli jos kiinnostaa jotkut normi elämästä kertovat blogit, ei kannata lukea! Kirjoittamis historiani alkoi sellaiset kolme kuukautta sitten, kun kirjoitin ensimmäisen tarinani koneeni muistioon, mutta nooh.. Instaanhan se samana päivänä lähtikin..
Normi instani on siis meritahti321 ja tarina instani on sofianstooryt
wattpadistakin minut löytää nimellä sofianstooryt xD
Mutta toivottavasti tykkäätte tarinoistani xD